Mielen ja materiaalin roska- tarttumista kaaokseen
Rauni Koivisto 
Roska-aiheet ovat ympärillämme, näkyvinä ja näkymättöminä. Kuva: Humanoidin avosydän, akryyli akvarellipaperille
Mielen ja materiaalin roska- tarttumista kaaokseen
Roska ei ole vain fyysistä, vaan myös henkistä. Mielen roska koostuu takkuuntuneista ajatuksista ja tunteista, joita emme jaksa selvitellä tai järjestää. Nämä hajanaiset sisäiset roskat jäävät pyörimään taustalle, kunnes ne joko unohtuvat, kasaantuvat tai ehkä lopulta hajoavat ajan myötä. Kuten fyysisessäkin maailmassa, myös mielen ylijäämä voi tuntua raskaana taakkana, ellei sille löydy tilaa ja muotoa.
Sattumien surrealismi
Maalausteknisesti roska-aihe kutsuu tarttumaan itse materiaaliin, sen epätäydellisyyteen ja arvaamattomuuteen. Käytetyt esineet, repaleiset palat ja sattumanvaraiset jäänteet antavat kankaalle tekstuuria ja tarinan, joka syntyy osittain kontrollin ulkopuolella. Roskan hyödyntäminen voi tarkoittaa sen käyttöä värin levittämisessä – esimerkiksi metallinpaloilla, muovinpalasilla tai rosoisilla reunoilla, jotka jättävät omaa jälkeään kankaalle, decalcomania oli surrealistien käyttämä sattumatekniikka.
Samalla roskataide sallii sattuman tulla osaksi prosessia. Kun lopetamme hallinnan tavoittelun, syntyy tilaa yllätyksille ja intuitio saa tilaa etsiä ja yllättää. Materiaalit voivat löytää paikkansa kuin itsestään, muodostaen kollaasin, joka kantaa roskan historiallista ja visuaalista kerroksellisuutta.
Roskamaalauksessa voi käyttää esineitä osana fyysistä teosta, tai roskan muoto ja värit voivat ohjata abstraktia maalausta.
Mielen roskan voi myös siirtää taiteeseen. Antamalla sisäiselle kaaokselle konkreettisen muodon voimme alkaa purkaa takkuuntuneita ajatuksia ja tunteita. Roskasta, olipa se fyysistä tai henkistä, voi tulla uuden raaka-aine. Epätäydellisyydestä, sattumanvaraisuudesta ja hallitsemattomuudesta syntyy jotakin, joka on sekä puhdistavaa että luovaa.
Roska ei ole loppu – se on alku, jos sille antaa mahdollisuuden. Se on ovi, joka avautuu hallitsemattomaan tilaan, jossa kaaos ja järjestys kohtaavat.
Kuva: Humanoidifilosofi, akryyli akvarellipaperille
Roskan filosofia – yltäkylläisyydestä hylätyksi
Ylijäämä on kuin huomaamaton silta yltäkylläisyyden ja roskan välillä. Kun tavaroita ja materiaaleja kertyy liikaa, syntyy riski, että ne menettävät arvonsa ja jäävät käyttämättä. Tämä ylijäämä muuttuu helposti roskaksi – ei siksi, että se olisi käyttökelvotonta, vaan koska sitä on liikaa suhteessa tarpeeseen. Yltäkylläisyys johtaa usein välinpitämättömyyteen, ja se, mikä ennen oli tavoiteltua, muuttuu hylätyksi.
Mutta onko roska rumaa? Esteettisesti voimme kokea roskan epämiellyttävänä, mutta sen rumuus liittyy myös symboliikkaan: roska on muistutus katoavaisuudesta.
Se, mikä kerran oli arvokasta, on nyt arvotonta, unohdettua ja häviämässä. Roskassa on kuoleman ja lopun tuntu, sillä se edustaa ihmisen jälkeensä jättämää turhaa painolastia – jotain, jonka aika tai luonto joko hävittää tai nielee osaksi kiertokulkua. Kauneutta voi löytyä myös epätäydellisyydestä ja kuluneisuudesta.
Silti roskassa on mahdollisuus. Aika hoitaa roskansa, jos sille annetaan mahdollisuus. Luonnossa orgaaninen jäte hajoaa ja muuttuu osaksi maaperää, mutta ihmisen tuottama synteettinen jäte ei aina sulaudu näin helposti. Yltäkylläisyyden ongelma on, että kulutamme luonnonvaroja luodaksemme jotain, mikä lopulta jää käyttämättä.
Roska haastaa meidät katsomaan uudelleen sitä, mitä pidämme arvokkaana. Se ei ole pelkästään jäänne tai kuoleman symboli, vaan myös toivo uudesta alusta.
Roskamaalaus – hylätystä uutta taidetta
Roska on rajaton inspiraation lähde, sillä se ei aseta sääntöjä. Jokainen löydetty esine tai materiaali voi tarjota uuden näkökulman, tekstuurin tai värimaailman.
Roska on materiaalia, joka kantaa mukanaan ajatuksen kiertokulusta: mitään ei tarvitse tuhlata, vaan kaikella voi olla uusi tarkoitus.
Taiteen tekijälle roskamaalaus on samalla kannanotto ja luovaa leikkiä. Se haastaa kulutuskulttuurin ja nostaa esiin ympäristöteemoja. Yhdistämällä taiteen ja kierrätyksen, roskamaalaus voi inspiroida myös muita näkemään hylätyssä mahdollisuuksia.
Kuuleeko metsä? 35x27, sanomalehti, sekatekniikka mdf-levylle